| |
Lelujen säilytysohjeita
Lelu
ei ole kertakäyttötavara, aina löytyy joku joka haluaa sillä vielä
leikkiä, päiväkodit, kerhot jne. ottavat mielellään vanhoja, ehjiä
leluja käyttöönsä. Myös lelukorjaajalle saa tuoda varaosiksi ihan
minkä kuntoisia leluja vaan. Ainoastaan homeisia en voi ottaa
vastaan.
Lelujen säilyttämiseen kannattaa uhrata hieman vaivaa, silloin ne säilyvät
leikkikuntoisina pidempään. Ei siis sekalaisia lelulaatikoita jonne heitellään nuket
ja rakennuspalikat, tussit ja saippuakuplapurkit. Siinä turhautuu sekä lapsi
että ja vanhemmat kun koko ajan joku lelu on mennyt rikki tai kadonnut.
Pahimpia
lelutuholaisia ovat silti kodeissa lemmikit, roskis ja imuri. Ja joskus
lapsi purkaa pahaa oloaan rikkomalla oman tai toisen lapsen lelun. Vanhat lelut:
Vanhoista
leluista puhun silloin kun leikkikäytössä ollut lelu siirtyy
koriste-esineeksi.
Älä heitä pois.
Anna kierrätykseen
tai myy se jos et voi itse pitää. Kaatopaikoilla on jo aivan tarpeeksi muutakin roskaa
kun lelut.
Jos
lelu on varastoidaan, ei sitä saa
laittaa muovikassiin vaan pahvilaatikkoon ja lämpimään varastoon. Ei
kellariin, kesämökille tai leikkimökkiin. Muovikaan ei kestä kosteutta,
siihen ilmestyy mustia pilkkuja ja se alkaa haista: se homehtuu.
Aidoista materiaaleista tehdyt lelut kannattaa tarkistaa
tuhohyönteisten varalta säännöllisesti. Hoito-ohjeet löytyvät
seuraavalta sivulta.
Vain mielikuvitus on rajana sille miten
vanhat lelut pidetään esillä. Toki pyölyltä suojaa parhaiten
vitriini.
Ensilelut, alle 3- vuotiaille sopivat:
Lelulaatikko on oiva paikka.
Tämän ikäisille tarkoitetut lelut voi pestä itse, myös pehmolelut, niissä kun
ei ole irtonaisia osia. On ihan hyvä totuttaa lapsi siihen että
laadukas pesunkestävä unilelu pestään säännöllisesti.
Kannattaa myös tutkia perushuollon yhteydessä ettei mikään osa ole irtoamassa tai saumat auki,
pikkuvaiva on aina helppo korjata, puhumattakaan turvallisuudesta.
Muovisetkin lelut voi pestä itse, lämpimällä vedellä ja miedolla saippualla.
Ja ennen kun antaa ensilelut kiertoon niin kannattaa ottaa edes yksi
muistoksi lapselle.
Yli 3-vuotiaiden lelut:
Figuurit ja autot:
Lelulaatikko on ihan hyvä, hylly tietysti paras.
Nuket:
Ei lelulaatikkoon, jos pakko niin ei ainakaan alimmaiseksi ja aina kasvopuoli
ylöspäin. Ei koskaan ikkunalaudalle sillä aurinko haalistaa vaatteet ja
hiuksetkin.
Vaatteissa käytetään kiinnikkeenä usein tarranauhaa ja ne kannattaakin aina
sulkea, sillä se tekee ikävää jälkeä osuessaan ohueen kankaaseen. Kengät, yms.
pikkusälä kannattaa pitää erillisissä pikkulaatikoissa, löytyvät leikkeihin heti
eikä imuri hotkaise niitä vahingossa sisuksiinsa.
Pehmolelut:
Lelulaatikko tai kangaspussi… useimmitenhan ne ovat sängyllä.
Keräilylelut:
Lelu joka on tehty vain keräilyyn, ei leikittäväksi. Oikeastaan ne ovat enemmänkin koristefiguureja kun leluja vaikka näyttävätkin leluilta.
Jos arvon haluaa säilyttää samana kun ostohetkellä tai leluun sijoitetun
rahan kasvavan jopa korkoa, niin ne säilytetään ehdottomasti avaamattomana
myyntipakkauksissa. Eikä myyntipakkaukseenkaan saa tulla naarmuja. Arvo laskee
heti.
Pehmoleluihin jätetään kaikki lappuset kiinni. Jos lelusta haluaa nauttia ja katsella sitä joka puolelta se pidetään esillä
avattuna ja kyllä siihen saa koskeakin. Pakkaus kannattaa säilyttää.
Vitriini paras, hylly OK, pölyt kannattaa pyyhkiä säännöllisesti.
Ja jos
aikoo leikki-ikäiselle lapselle ostaa keräilylelun “kasvamaan korkoa”
niin suosittelen joko ostamaan kaksi samanlaista, toisen kaappiin myyntipakkauksineen ja toinen sitten lapselle
leikittäväksi. Tai sitten keräilylelua säilytetään vanhempien
hallinnassa kunnes lapsi ymmärtää keräily- ja leikittävän lelun eron.
Keräilyleluun
sijoitettua pääomaa ei välttämättä saa pois niin helposti kun
antiikkileluista, sillä keräilylelujen hinta ei pompsahda taivaisiin
vuosienkaan kuluttua koska valmistaja on sen jo valmiiksi hinnoitellut
korkeaksi. Arvo voi jopa laskea. Toisaalta kun keräilijä jotain
kokoelmiinsa tahtoo hän sen myös hankkii.
I 2 3 4 5
| 
|
