1. Nykyajan lasten puolesta

2. Lelujen säilyttämisohjeita 

3. Huoltovinkkejä 

4.  Kustomointi  ja BJD-nuket

5.  Keräilystä 

Nykyajan lasten puolesta. 

Lelujen joukosta nousee yleensä aina yksi yli muiden. Lelun hankinta-arvolla, koolla tai millään muulla "aikuisen " mittapuulla mitattuna sitä valintaa ei voi perustella.  Mutta se onkin lapsen henkilökohtainen valinta ja sitä tulee kunnioittaa. Se on Lelu jolla on nimi, jos ei muuta nimeä niin Hiiri tai Pupu. Onkin ihanaa katsoa miten usein koko perheen voimalla Lelu tuodaan korjattavaksi ja se hetki kun lapsi saa sen taas mukaansa, oi....  se on tässä työssä parasta.       

Lapsi arvostaa kyllä aikuisen hänelle ostamia leluja mutta jos niiden määrä mitataan kuutiometreissä  ei ole lapsen syytä ettei hän ehdi leikkiä niillä kaikilla. Toki lapsi haluaa kaiken sen mitä näkee mainostettavan, hän ei kuitenkaan tee ostopäätöstä.

Väitän että lapsi ilahtuu vähintäänkin yhtä paljon Lelunsa saamista uusista varusteista kun sen uudesta kilpailijasta. Pupun uusi villatakki vie kevyesti  voiton hypermegatoimintolelusta.  Saatika se aika jonka  aikuinen viettää lapsen ja Lelun kanssa.   

Mielikuvitus ei ole nykyajan lapsilta mihinkään kadonnut. 
Sen näkee kun lapsi leikkii hiekkalaatikolla tai rakentelee rakennuspalikoilla. Käpylehmiä he eivät tee kun ei enää lehmiäkään näe missään, mutta kävyt ovatkin nykyään tarvittaessa vaikkapa autoja.  Ja kaikki ovat nähneet kävelevät pikkupojat risukepit kädessään.    

Ikäsuositukset ovat tarkoituksella merkitty leluihin. 
Alle 3- vuotialle ei saa antaa mitään leluja joissa on irtoavia osia. Niinsanotut  turvasilmät tai turvakuono pehmolelulla ei kestä sekään, vaan pikkuhampaat nakertavat kankaan niiden ympäriltä pois ja tukehtumisvaara on todellinen. 
Silmät kiinnostavat erityisen paljon näitä pieniä ja lapsen sormet vaan menevät lelun silmiin heti.  Ja silmät rikki.

Eikä kukaan normaali lapsi ikinä koskaan tahallaan riko mitään. Jos lelu ei kestä tavallista leikkiä on se tarkoitukseensa sopimaton tuote.

Kuluttajansuojalaki koskee myös leluja.

Vanhoilla leluilla ei voi leikkiä. Totta. Ei voi.
Eikä antiikkiautoilla voi ajaa joka päivä töihin eikä vanhoja posliineja kannata pestä astianpesukoneessa.
Ei tietenkään. 
Mutta erityistilanteessa vanhat Arabiat katetaan pöytään ja vanhalla T-mallin Fordilla ajetaan. 
Eikö myös isoäidin Armand Marseille-nukke voisi tulla Barbien luo kahville. Tai cappuccinolle. Mutta niin että isoäiti on mukana.  Martta-Pipsa ja Baby Born saattaisivat viihtyä hyvinkin yhdessä. Mutta eivät joka päivä eivätkä koskaan ilman aikuisen valvontaa.  Herttanen sentään,  mikä sen paremmin yhdistäisi uutta ja vanhaa sukupolvea?   

Nykyajan lapset ymmärtävät kyllä ja jos joku ei, niin se pitää hänelle opettaa...